Sulaisi jo lumi

Tämä teksti on viime vuodelta, mutta sopii tähänkin hetkeen niin täydellisesti. Joten jätänkin sen nyt tähän tämän vuoden blogin puolelle, hieman uudistettuna!

Nyt on kyllä yrttimummolla kova hinku päästä jo keruulle. Sormeni syyhyävät jo liikaakin, eikä mitenkään jaksaisi odottaa lumien sulamista. Mutta luonnon kiertokulkua on vain pakko noudattaa ja kunnioittaa. Nyt on siis oikea aika tehdä suunnitelmia ja antaa ajatusten ja ideoiden virrata. Mutta mihin näiden ideoiden ja suunnitelmien kanssa joudun. Niitä kun alkaa olla jo niin paljon, että kaikkea ei pysty toteuttamaan.

Onko sinulla yhtä vaikeaa välillä odotella, jotta pääsisi ideoitaan toteuttamaan?

Tänä vuonna 2025 ostin Suomen Siemenpankista tälläiset pussukat. Ruiskaunokki pussissa oli muuten ihan älyttömästi siemeniä, jos ne kaikki lähtee niin mullahan on oikea ruiskukkapelto. ( RUISKAUNOKKI eli ruiskukka (Centaurea cyanus) ) 

Myös kamomillasaunion siemeniä oli pussissa paljon. Valerianan ja stevian pusseissa oli yhden käden sormilla laskettavat siemenet, joten vaarana, että mikään ei lähde. No, se jää nähtäväksi. 

Viime vuonna ostin samasta paikasta myös siemenet ja kaikki lähtivät hyvin kasvamaan. Toivonkin, että lavastani alkaa taas pukkaamaan pintaan myski- ja ryytisalviat, sitruunamelissa,( Yrtit Salvia ja Sitruunamelissa ) oregano ja mäkikuisma. Kaikki pussit olen jo kylvännyt, vielä odottaa samettikukansiemenet kylvöä. ( Samettikukka se kukkii. ) Pari mangoakin ja passionin siemeniä laitoin juuri multiin! Kurkkaas muuten Passion  ja Mango ja sen hyödyt .

Erilaisia ideoita olen etsinyt lehdistä ja netin syövereistä. Ja kyllähän sitä löytyy paljonkin luontoon, -puutarhaan, -yrtteihin ja kasveihin liittyen. Niistä sitten ajattelin poimia itselleni sopivat. Tänä vuonna kuten aiemminkin kerään kuivaukseen vain hyviksi todettuja lempi kasvejani ja yrttejä. Kuivattuja yrttejä aion käyttää tulevana talvena mm. kokkailuissa ja kosmetiikan teossa. Vaikka olen päättänyt keräillä vain lempiyrttejäni, niin niitäkin on varmaan liian paljon. Aika näyttää. Eikä se myöskään ole minun päätökseni loppujen lopuksi, mitä pystyn keräilemään ja säilömään. Luonto antaa sen minkä parhaimmakseen katsoo. Kaikki vuodet eivät ole samanlaisia.

En siis ala haalimaan kaikkea mahdollista, kuten menneinä vuosina. Olenkin valmistautunut yrttieni sälyttämiseen. Tein puulaatikoita tai itseasiassa ne jäivät yli, kun romutin erään vanhan lipaston. Päätinkin sitten laittaa pienemmät laatikot talteen. Laitan niihin kesällä keräämäni yrtit. Minulla on myös lasipurkkeja, joihin olen ihan vain teippikiinnityksellä laittanut etiketin. Haaveena toki olisi, että saisin kauniimmat purkit kaappiin. Toisaalta miksi, koska säilytystä varten ne vain olisivat ja kaapissa kuitenkin piilossa. Toki avohyllyllekin voisi laittaa, mutta sellaista minulta ei oikein löydy ja siinä olisi myös hieman epäsuotuisa riski yrteille, koska purnukoiden pitäisi olla tummia. Auringonvalo ei saisi osua edes kuivattuihin yrtteihin, etteivät pilaantuisi ja hävittäisi hyviä aineitaan.

Enkä keräile vain itseäni varten. Minulla on Kalle. Kalle tarvitsee jälleen uudet herkut talveksi. Itse kerätyt ruuat hänelle, säästää myös kukkaroani. Niin, kuka on Kalle? Kalle on kilpikonnani. Hän syö mm. voikukkaa, mustaherukkaa, vadelmaa, koivua, piharatamoa. Kuivatan kaikki kasvit ja teen kasveista herkku cocktailyrttiseoksen. Joten kasveista ja yrteistä saa meidän taloudessamme hyödyt kaikki asukkaat, ihmiset ja eläimet.