Metsämme keltainen sieni
KELTAVAHVERO, (Cantharellus cibarius)
Tässä pyyhkeellä kuivumassa löytämäni sienet. Huuhtelin niistä roskat yms. pois. Muuten sieniä ei välttämättä tarvitse pestä.
Ah, tuo ihana metsämme! Se antaa niin paljon!
Itse kutsun tätä sientä kanttarelliksi. Ja on muuten ihan oikein sanoa kanttarelli tai kantarelli, molemmat versiot ovat kielessämme käytössä. Niin no, olihan ne nyt pakko poimia tuolta metsälenkiltä, kun ihan meinasivat syliin tupsahtaa. En ole juurikaan sieni-ihmisiä enkä edes tunnista sieniä. Muuta kuin tämän ihanuuden kanttarellin 😉 Tämä on varmastikin ensimmäisiä syötäviä sieniä, joita opitaan tuntemaan. Voisin uskoa näin!
Keltavahvero onkin helppo tunnistaa mm. sen hatusta:
Keltavahvero
Sienen hattu on nuorena puolipallomainen, vanhetessaan laakenee ja kovertuu suppilomaiseksi tai trumpettimaiseksi. Reunoiltaan se on pitkään sisään kiertynyt ja aaltopoimuinen, sileä, kuiva tai hieman limainen. Väri on munankeltainen, vanhemmiten ja kuivana haalistuvakin. Lakin alapinnalla on helttoja muistuttavat haaroittuvat, johteiset, lakin väriset poimut. Sienen maku on mieto ja lievästi kirpeähkökin. Juuri minun makuuni sopiva 😉
Keltavahvero on hyvin paikkauskollinen ja sitä voi löytää samasta paikasta vuodesta toiseen. Joten, jos löydät hyvän paikan, missä tätä kasvaa, älä vaan kehu löytöpaikkaasi, koska sieni on hyvin suosittuja sieniämme ja voit menettää hyvän apajasi 😉 Pakko mainita, kun Satakunnassa ollaan, niin keltavahvero on Huittisten nimikkosieni.
Tiesitkö, metsissämme kasvaa myös huijari keltavahvero. Näitä huijareita sinun ei kuitenkaan tarvitse säikähtää: ne ovat mauttomia ja kumimaisia, mutta vaarattomia. Sienimetsällä vältät nämä huijarisienet helposti, kun muistat, että valevahverot eivät kasva ryppäinä, kuten keltavahvero! Tämä on hyvä muistisääntö!! Lisäksi aidon keltavahveron tunnistaa sille ominaisesta hedelmäisestä tuoksusta, kun taas valevahvero on lähes hajuton.
Oletkos sattunut löytämään valkoisen kanttarellin? Kyllä, niitäkin metsissämme kasvaa, mutta se ei ole kovin yleinen sieni. Sitä kutsutaan myös Albiino kanttarelliksi. Myös tämä valkoinen on täysin syötävä sieni. Näitä voit löytää täysin samoista paikoista kuin keltaisiakin, eli havu- tai lehtipuumetsistä, joissa on korkea kosteus. Erona tällä sienellä onkin sen hattu. Se on aaltoileva, reunat ovat epätasaiset, suppilonmuotoiset. Todellisen valkoisen kanttarellin jalka on paksu, kermanvärinen tai vaaleankeltainen.
KANTTARELLIN TERVEYSHYÖDYT
Kanttarellissa on myös voimaa. Se sisältää paljon proteiinia, D-vitamiinia sekä seleeniä. Lisäksi kanttarellissa on C-vitamiinia ja A-vitamiinin esiastetta karoteenia sekä ravintokuituja. Eli hyvin terveellinen sieni napata se koriisi seuraavalla metsäretkelläsi.
Kanttarelleja syötiin jo 1500-luvulla, ja niiden suosio aateliston keskuudessa merkitsi sitä, että niistä tuli vaurauden symboli. Vielä nykyäänkin ne voivat olla erittäin kalliita, koska niitä on saatavilla vain luonnossa, eikä niitä voida viljellä kaupallisesti. Joissakin kulttuureissa kantarellit yhdistetäänkin onneen, ja niiden uskotaan tuovan vaurautta niille, jotka löytävät ne. Eli nyt mars metsään onneaan etsimään 😉 Niitä on käytetty myös perinteisissä kasviperäisissä lääkkeissä, ja sientä arvostetaan niiden väitettyjen tulehdusta ehkäisevien ja immuunijärjestelmää vahvistavien ominaisuuksiensa vuoksi.
Kanttarelli on myös siitä ihan sieni, että se on heti valmis sieni. Sitä ei tarvitse ryöpätä ruuanvalmistukseen. Jos kuitenkin haluat pakastaa niitä, kannattaa sienet silloin ryöpätä, jotta niistä ei tule puisevia. Tuoreet kanttarellit säilyvät 1–2 päivää pilaantumatta.
KANTTARELLI-KASTIKE
Paistoin keräämäni sienet auringonkukkaöljyssä ja ripottelin suolaa joukkoon! Nam!
-kuvat pixabay ja omia otoksiani-
OHJE
Puhdista ja paloittele sienet.
Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota sieniä kuivalla pannulla, kunnes kaikki irronnut neste on haihtunut.
Lisää voi ja hienonnettu sipuli.
Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja paista hetki. Lisää vesi ja kerma.
Anna kastikkeen hautua muutama minuutti.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Koristele halutessasi persiljalla tai ruohosipulilla.
Vinkki: Saat gluteenittoman kastikkeen korvaamalla vehnäjauhot perunajauholla. Sekoita 2 rkl perunajauhoja ja ½ dl vettä. Kaada lopuksi perunajauhoseos kastikkeen joukkoon ja kiehauta.
METSÄSTÄ PANNUUN!!
Huomioitkos tämän:
Sieniä ei kerätä koskaan muovipussiin!! Kori tai ämpäri on paras keruuastia.
Sienet pitää osata tunnistaa! Älä kerää, maista tai syö mitään sieniä, ellet ole täysin varma sienen tunnistamisesta. Jos hiukankin epäröit mikä sieni kyseessä, jätä se metsää!!