Luota, usko ja toivo

Joskus on hyvä miettiä omaa elämää, mennyttä, nykyistä ja tulevaakin. Menneille emme enää mitään pysty tekemään. Eikä niihin kannata jäädä elämään. Minäkin olen matkannut jo vuosia. Paljon on ollut matkan varrella iloa, surua, naurua ja kyyneleitä. Mutta mitään en niistä pois vaihtaisi. Jokainen niistä on jättänyt jäljen kehooni ja mieleeni. Ne kaikki myrskyt ja tyyniset hetket kuuluvat elämään. Niiden läpikäyminen voi haastaa minuutta ja voi uskokin rakoilla. Muistathan kuitenkin, tee sitä mihin uskot ja luotat. Elämänpolku, se kuitenkin sinut ohjaa oikeaan suuntaan. Älä ole siis liian ankara itsellesi. Älä menneitä turhaan mieti!

Välillä voi tuntua, että elämä tukahduttaa. Ja juuri nyt on liian kiire, liian paljon kaikkea tai tuntuu että on vain jämähtänyt paikoilleen. Silloin kannattaa pysähtyä ja miettiä mitä teen, miksi teen, puuttuuko jotain tai onko haaveet unohtuneet. Kysy silloin itseltäsi. Mitä voisin tehdä asialle?

Itsekin mietin ajoittain, että ehkä joskus sitten teen sitä ja tätä. Mutta tuleeko se aika koskaan? Aina löytyy jokin syy tai este miksi ei voi toteuttaa haaveitaan. Pelko onkin suurin esteemme. Jokainen tarvitsee ripauksen rohkeutta mennä eteenpäin, mutta mistä sen saisi. Itse kehun itseäni, ajattelen pieniä kannustavia sanoja ja positiivisia ajatuksia. En mieti mitä muut ajattelevat, vaan teen juuri niin kuin itselleni sopii. Minun parhaaksi. Kuuntelen omaa sydäntäni, joskus on hyvä jättää järjenääni taka-alalle. Se tuo rohkeutta mennä eteenpäin.

Mistä sinä saat voimaa ja rohkeutta elämääsi?

Metsä, luonto ja eläimet ovat minun henkireikäni. Kuuntelen luonnonääniä ja seuraan sen merkkejä. Voin laittaa silmät kiinni ja vain kuunnella. Tunnen kuinka tuuli koskettaa, se hivelee ihoani hellästi kertoen ajatuksensa. Kuulen miten linnut visertävät viestejä. Aurinko lämmittää ihoani ja sen valo kirkastaa mieleni. Tämä kaikki rauhoittaa sisäisen pauhinani. Usein kävelen metsään, kiedon käteni puunrungon ympärille ja kuuntelen mitä sillä on sanottavaa. Tai otan kiven maasta, jos se minua kutsuu. Muistan kuitenkin palauttaa sen takaisin, kun en sitä enää tarvitse. Koska kivi on vain lainassa luonani. Metsässä voin istua kiven tai kannon päälle ja katsella muurahaisten menoa. Ja miettiä, ettei aina tarvitse olla ahkera ja työntäyteinen. Voin kertoa tuulelle murheeni ja se vie ne pois. Välillä voin vain olla, miettiä ja haaveilla.

Tee sinä samoin!