KETTU, vulpes vulpes

Kettu on niin yleinen eläin meillä suomessa, että sen on varmastikin jokainen joskus nähnyt. Kettu on koiraeläin ja se on levinnyt koko maapallollemme. Tämän pienen eläimen voi nähdä päivisinkin, mutta pääasiassa se liikkuu hämärän- ja yön aikaan. Kettu on pieni eläin ja tavallisimmin se painaa enintään 8 kg. Isojakin yksilöitä on tavattu, esim. Kittilän Kallossa pyydystettiin vuonna 2021, 11. 8 kg painoinen kettu. 😊 Tästä ketusta tulikin Suomen ennätys, koska edellinen kettu oli painanut n.10 kg.

Itse pidän ketun kauneudesta todella paljon. Sen häntä on pitkä ja maata viistävä hyvin tuuhea sekä hännän pää tavallisesti valkokärkinen. Selkäpuoli punaruskea tai kellanruskea, kiiltävä karva. Ketun rinta on valkoinen. Kettu vaihtaa keväisin turkkinsa. Sitä en olekaan aiemmin huomioinut, oletkos sinä. Ketun jalanjäljet ovat pienemmät kuin sudella. Ne onkin helppo tunnistaa. Ketun jalassa on nimittäin neljä varvasanturaa, jotka ovat selvästi erillään keskusanturasta, kynsien jäljet ovat selvät. Nyt kun alkaa lumi sataa maahan nuo jäljet erottuvat helpommin. Kävelyretkillä onkin kiva katsella ja arvuutella eläinten jälkiä. Oletkos sinä niin koskaan tehnyt?

Ketun jäljet tunnistaa helminauhamaisesta, loivasti polveilevasta ravijäljestä.

Pesänä kettu usein käyttää mäyrän koloja ja se kaivaa myös pesänsä erilaisiin maastoihin. Ketulla voikin olla useita pesiä, joista osa voivat olla ruuan varastona. Pesien ympärillä tuoksuu usein myski. Tuosta hajusta ketun pesän voikin mahdollisesti tunnistaa. Myös pesäluolan edustalla olevat luut, siivet ja muut saaliin jätteet ovat selkeä merkki siitä, että paikalla asustaa kettu. Kettu kun ei ole kovinkaan siisti eläin 😉 Ravinnoksi sille kelpaavat pienjyrsijät, marjat, linnut, munat, hyönteiset, kalat, jänikset sekä haaskat. Kettu saalistaa yksin, mutta silti ne elävät 2–6 yksilön ryhmissä. Pesää käyttää usea kettusukupolvi peräkkäin. Kettu yllätys, yllätys, haukkuu ja huutaa, mutta myös vikisee, urahtelee ja yskähtelee. Vaikkakin sen ääntä harvemmin saa kuulla. Keväällä kiima-aikaan voit kuitenkin sattumalta kuulla ketun ääntä. Silloin se on äänekkäimmillään, koska koiras kutsuu naarasta karheilla haukahduksilla, kiljaisuilla ja ulvahduksilla. Ketun kiima-aika on helmi-maaliskuussa. Ja se synnyttää usein 3–8 pentua touko-kesäkuussa.

 Tässä on minun edesmennyt kissani Muru, joka ystävystyi tuon ketunpennun kanssa. Tämä tapahtui vuonna jotakin, joten rohkenen kertoa tarinan. Lapseni toi tuon ketunpennun metsästä ja se jäi meidän hoiviin. Tämä oli pienenä hyvin helppohoitoinen. Söi mm. kissanruokaa ja muutenkin sille kelpasi melkein kaikki ruuantähteet. Kuvassa nuo kaksi vielä olivat ystäviä, mutta kasvaessaan, aika reippaalla tahdillakin, ketunpentu saikin siirtyä ulos häkkiin. Onneksi silloin oli kesä ja lämmin. Kasvaessaan tämä alkoi olla aika villi, se puri heti jos tarjosit sille kättä. Joten sitä ruokittiin nahkakinnas kädessä. Kun se tarpeeksi kasvoi, päästimme sen vapaaksi. Ketun virtsa muuten haisee sitten todella järkyttävälle. 😉

Kettu jäi pihallemme vapaana elämään, eikä tehnyt edes kissalle mitään. Hävisi omille matkoilleen jonnekin, mutta tuli aina metsästä syömään ruokakuppinsa tyhjäksi. Vielä talvellakin se ilmestyi pihallemme kuin lemmikkieläin, mutta ei päästänyt enään kosketus etäisyydelle. Näimme sen vielä vuoden päästäkin loikkimassa pihalla. ( älä sinä kuitenkaan ota, tuo villieläintä kotiisi! Ne kuuluvat luontoon! )

Tämä on minulle niin rakas eläin ja on myös voimaeläimeni.

Ketulla on mahtavat aistit. Ketun tärkeimmät aistit ovat haju- ja kuuloaisti, joilla se tekee tarkkoja havaintoja ympäristöstään. Myös ketun näkökyky on hyvä, vaikkakin sillä on vaikeuksia paikoillaan olevien, liikkumattomien kohteiden hahmottamisessa. Mutta pienimmänkin liikkeen kettu havaitsee heti. Eikä pelkästään hyvät aistit vaan sillä on myös hyvä muisti ja uskomaton reaktiokyky. Olet varmastikin nähnyt miten sukkelasti se hyppää ja saa kiinni, vaikka peltomyyrän. 😉 Juuri näiden hyvien aistien vuoksi kettua on vaikea ja haastavaa metsästää. Ketun metsästysaika Suomessa on 1.8.–30.4. välinen aika. 1900- luvun alussa kettua pyydettiin arvokkaan turkin takia. Nykyään Kettua metsästetään pitkälti riistanhoidollisista syistä. Kettukantaa harventaa myös loisen aiheuttama kapisyyhytauti, joka aiheuttaa karvanlähdön. Kettu on myös Rabieksen levittäjä ja kantaja.

Muistathan, että eläinsuojelulaki velvoittaa ihmisiä auttamaan sairaita tai loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä. Ketuilla, kuten muillakin eläimillä, on oikeus saada apua ihmisiltä. Eli, jos näet sairaan yksilön tee ilmoitus paikalliseen riistanhoitoyksikköön. Auta edes yhtä, heistä kullakin on vain yksi elämä. Ja samalla saadaan taudit tilastoitua ja ehkäpä, jopa hoidettuakin.

Kettu on tuttu myös tarinoissa ja kansansaduissa, joissa se esiintyy ovelana ja viekkaana eläimenä. Kettu esiintyy mm. useissa muinaiskreikkalaisen Aisopoksen- ja Grimmin veljekset saduissa. Tunnetuin on varmaankin Kettu ja pihlajanmarjat, joka on alkuperäinen Aisopoksen tarina. Siinä kettu kurkottaa kohti viiniköynnöksessä roikkuvia rypäleitä, ja kun se ei yletä niihin, se toteaa, että rypäleet ovat varmaankin joka tapauksessa raakoja, eikä sillä ole tarvetta happamille rypäleille. Sama tarina suomennetussa Grimmin -veljesten tarinassa kettu kurkottaakin kohti pihlajan marjoja, ja tästä onkin peräisin Suomessa yleinen sanonta "Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".

On kettu päässyt erilaisiin käsitöihin ja askarteluihinkin. Siitä on tehty runoja ja maalauksiakin. Myös makeisiin kettu on ilmestynyt. Tuttuja varmaan ovat mm. kettukarkit. Kettu löytyy myös avaruudesta. Kettu, se on himmeä tähdistö Joutsenen vasemman "siiven" alla Delfiinin yläpuolella. Tähdistön poikki kulkee Linnunrata. Tuossa kettutähdessä on yksi tunnetuimmista planetaarisista sumuista, Nostopainosumu M27, joka erottuu jo kiikarilla. Tähdistön esitteli puolalainen tähtitieteilijä Johannes Hevelius vuonna 1687. Jos joku on kiinnostunut tähtien elämästä, niin tässä yksi ihanuus löydettäväksi heinäkuusta syyskuuhun pohjoisella pallonpuoliskolla.

Kettutähdistö (kuva Wikimedia commons)

TAIKAA

Ketussa on voimaa ja taikaa, koska se edustaa ja symboloi viekkautta, sopeutuvuutta, ongelmien ratkomista, oveluutta, toiminnallisuutta. Sen elementti on Maa. Kettu osaa myös piileskellä ja tarkkailla sekä se yhdistetään valppauteen, terävään älyyn ja hyviin vaistoihinkin.

Voimaeläimenä Kettu tuo sinulle vikkelää selviytymiskykyä. Koska se on taitava piilottamaan perheensä ja harhauttamaan viholliset. Ketusta sanotaan, että se on hyvä muodonmuuttaja, joka ottaa erilaisia hahmoja sen mukaan mitä kulloinkin tarvitaan. Ketun ilmaantuminen voimaeläimeksi kertoo myös usein hankaluuksista ihmissuhteissa, jolloin tulisi kiinnittää enemmän huomioita olemuksiin kuin puheisiin. Kettu ihmisenä voit myös olla nokkela ja huomaat helposti, jos sinua yritetään huijata. Saatat myös itse ohjailla muita haluamaasi lopputulokseen hienovaraisesti johdattelemalla. Toisaalta ketussa on myös vahvaa äidillistä tai isällistäkin energiaa. Käytä tuota kettuluonnetta ovelasti, mutta positiivisella tavalla.

Tuntureiden revontulista on monta tarinaa. Yksi myyttisistä taruista kertoo, että kun tuntureilla vaeltaa suuri, punahäntäinen tulikettu, joka huiskauttaa hännällään taivaanlakea, niin syntyvät revontulet. Toisen tarinan mukaan, puhuttiin mustaketusta tai tuliketusta: Tämä kettu oli päivisin musta ja öisin tulenpalava. Uskottiin, että kun tulikettu juoksi ja sen turkki osui puunoksiin ja pensaisiin, siitä singahtelevat kipinät lensivät taivaalle ja synnyttivät revontulet. Oli niin tai näin, mutta nuo loimuavat revontulet ovat kauniita ja salaperäisiä ilmiöitä.

                                                                         ( pixapay )

Kettuja on erivärisiä ja niillä myös erilaisia symboleja. Monissa kulttuureissa näitä värillisiä kettuja kunnioitetaan ja ihaillaan. Eri kulttuureilla on myös erilaisia symbolisia merkityksiä ketulle. Tämä kaikki opettaa meille oveluutta, sopeutumiskykyä ja viisauden löytämistä elämässä. Kettu on yhdistetty tuleen ja aurinkoon erilaisissa intiaanikulttuureissa. Sen on sanottu toimivan sanansaattajana hengen ja ihmismaailman välillä.

• Valkokettu tarkoittaa puhtautta, intuitiota ja henkistä kasvua. Se tuo meille sisäisen selkeyden ja läheisemmän siteen jumalalliseen.
• Punakettu, jonka väri on rohkea, edustaa intohimoa, energiaa ja elämisen iloa. Se rohkaisee meitä olemaan rohkeita ja luovia.
• Harmaa kettu symboloi tasapainoa, kärsivällisyyttä ja joustavuutta. Sen väri muistuttaa meitä löytämään rauhan elämän ylä- ja alamäissä.
• Hopeakettu, jolla on viisas aura, opettaa meille intuitiota, itseheijastusta ja näkemistä pinnan ulkopuolelle.
• Ristikettu ainutlaatuisella kuvioillaan edustaa tasapainoa, harmoniaa ja sekoittuvia vastakohtia. Se auttaa meitä navigoimaan elämän kaksinaisuudesta ja löytämään yhtenäisyyden.

Kettu on salaperäinen ja voimakas eläin, joka kiehtoo ihmisiä kauneudellaan.