Omakuva puutarhastani 

AISTIT

Siilin tärkein aisti on hajuaisti ja sillä on useita tehtäviä: se mm. auttaa ravinnon etsimisessä, varoittaa vihollisesta, auttaa orientoitumaan elinympäristöönsä sekä liittyy seksuaaliseen käyttäytymiseen. Siili nostaa päätänsä haistellakseen ilmaa, näin se voi haistaa ravinnon kolmenkin sentin syvyydestä ja maan pinnallakin metrin päästä. Hajun avulla siili tunnistaa myös lajitoverinsa ja niiden sukupuolen. Siilillä on hajujen tunnistamista varten myös vomeronasaalielin. Tämä elin on erikoistunut kemiallisten ärsykkeiden, kuten feromonien erittelyyn. Se ohjaa myös siilin sosiaalista ja seksuaalista käyttäytymistä.

Kuuloaisti on toinen tärkeä aisti, jota siili käyttää ravinnonhankintaan. Kuulonsa avulla se pystyy havaitsemaan mm. selkärangattomia eläimiä. Kuuloaisti on hyvä erityisesti korkeataajuisten äänien havaitsemiseen. Monet korkeat äänet saavat siilin vetäytymään kerälle.

Kerälle vetäytyminen on varotoimenpide mahdolliselle vaaralle. Siilin ensimmäinen puolustautumisreaktio on kuitenkin juosta karkuun. Mutta se voi myös puolustautumisreaktiona jäykistyä paikoilleen ja nostaa refleksinomaisesti piikit pystyyn. Tällöin se nostaa ensin otsapiikkinsä, ja jos se ei vielä auta, se nostaa loputkin piikkinsä.

Tiesitkö, siili voi pysytellä pallona tuntikausia. Se myös nukkuu ja talvehtii puolittaisessa palloasennossa, yleensä kyljellään. Siili osaa myös kallistella piikkejään tarvittaessa puolelta toiselle kohti vastustajaansa. Näin tehden se samalla suojautuu, että pelottelee uhkaajaansa.

Siilin näköaisti on heikko. Heikkoa näköä on kuitenkin paikkaamassa pitkät viiksikarvat, jotka tunnistavat liikkeen ilmavirrasta. Siili ei pidä juurikaan ääntä tai ääntele mitenkään. Se on hyvin hiljainen pieni otus, joka hieman tuhisee etsiessään ruokaa. Mutta paritellessaan siili onkin sitten äänekkäämpi. Oikein peloissaan oleva siili saattaa myös ulvahtaa kovalla äänellä.

Siilejä on tuotu 1900- luvun alussa Suomeen Virosta ja Ruotsista, koska siilien luultiin pitävä hiiri- ja rottakantoja kurissa. Sitä ennen siili oli maassamme hyvin harvinainen. Nykyään siili esiintyy maamme eteläpuoliskolla ja löytyy sitä pohjoisemmastakin ihmisen viemänä. Ajoittain ja paikoittain lajia tavataan myös Lapissa. Siilit viihtyvät monenlaisissa ympäristöissä, kunhan ne eivät ole liian avoimia ja niistä löytyy suojapaikkoja, kuten pöheikköjä, risukasoja, pensaikkoja. Siilin voikin tavata mm. puutarhassa, metsänreunoissa, kaupunkien puistoissa ja hautausmaillakin.

Siilit ovat hyvin kotipaikkauskollisia yöeläimiä. Poikaset jäävätkin usein pysyvästi melko lähelle kotipesäänsä. Siileillä on laajat elinpiirit, mutta niillä ei ole reviirejä, joita ne puolustaisivat tai merkkaisivat. Siili liikkuu iltahämärän aikaan. Öisin siilit liikkuvat kokoonsa nähden melko paljonkin, vaikka silloinkin ne saattavat lepäillä välillä paikoillaan. Vilkkaimmillaan siilit ovat pari tuntia ennen keskiyötä. Silloin voitkin tavata siilin, vaikka puutarhassasi. Illan ja alkuyön ne käyttävät ruuan etsintään ja aamuyön ympäristön tutkimiseen ja pesän rakentamiseen. 

RAVINTO

Siilit ovat kaikkiruokaisia. Siilien herkkua ovatkin kaikki maaselkärangattomat eliöt, mutta se voi syödä myös sammakoita, sisiliskoja, käärmeitä, pikkunisäkkäiden poikasia ja linnunmunia. Siilille kelpaa myös kasviruokaa mm. vihannekset ja marjat. Jos aiot ruokkia siilejä, niin ehdottomasti on kiellettyä antaa niille maitoa, leipää, pullaa, makkaroita eikä muitakaan suolaisia tai mausteisia valmisruokia. Myöskään raaka kala ei nykytiedon mukaan ole suositeltavaa (suolaton, kypsennetty sopii). Juomaksi siilille annetaan vain vettä, sillä maito aiheuttaa siileille ripulia. Myös kissojen purkkiruoka tai liotettu kuivamuona sopii hyvin siilin ravinnoksi. Ruokithan siilejä kerran päivässä hämärän aikaan ja ota tavaksi kerätä pois sekä siilien ulosteet, että syömättä jääneet ruuat. Koska, ruokintapaikoille jätetyt ruuat voivat houkutella paikalle hiiriä, rottia tai lintuja.

LISÄÄNTYMINEN

Siileillä voi olla useita parittelukumppaneita. Siilien kiima-aika alkaa heti niiden herättyä talvihorroksesta, huhtikuun lopulla tai toukokuun alkupuolella. Sen alkamisajankohta kuitenkin vaihtelee alueittain lämpötilaerojen mukaan. Sukukypsiä siilit ovat vuoden ikäisinä ja ne tekevät 1–2 pesuetta vuodessa.

Siilin pesä on kupolimainen rakenne, joka on rakennettu tiukkaan pakatuista kasviaineksista. Pesiä on useita. Siili rakentaa erilliset pesät lisääntymiselle ja talvehtimiselle. Talvipesä on rakenteeltaan vahva ja lisääntymispesä taas iso ja tilava. Siili kätkee pesänsä luonnostaan tiheään kasvillisuuteen, puun juuristoon tai lehtikasoihin. Jos pihallasi on siili niin rakenna sille pesä, jota se voi hyödyntää.

Siili synnyttää tavallisesti noin 4–6 poikasta. Poikaset syntyvät sokeina ja kuuroina sekä karvattomina noin 33 vrk. kantoajan jälkeen. Pienet poikaset ovat vain 6–10 cm pituisia ja painavatkin vain 10–25 g. Poikasten piikit ovat piilossa ihon alla, mutta kehittyvät melko nopeasti. Poikaset jättävät pesän jo kolmen viikon iässä.

Tässä pienen pieni siilinpoikanen. Sokea ja kuuro sekä jo pienet pehmeät piikitkin jo ilmestyneet. Kuva on pixabay.

omakuva

HORROSTAMINEN 

Siili on talvihorroksessa tavallisesti lokakuulta huhti-toukokuulle, riippuen talvilämpötilasta ja maantieteellisestä sijainnistakin. Horroksen aikana siilin ruumiinlämpötila laskee +2–+4 C:een. Horroksen aikana siili menettää myös puolet painostaan. Sen vuoksi siili pyrkii kasvattamaan kehonsa rasvavarastoja ennen syksyä. Siilin tulisi ehtiä saavuttaa ainakin noin 600 gramman paino ennen horroksen alkamista, jotta se pärjää koko horrosajan. Jos siili on hereillä myöhäisen syksyyn, se ei ole onnistunut keräämään riittävästi vararavintoa kehoonsa. Tai sitten siili ei ole vain löytänyt sopivaa pesäpaikkaa tai jo tehty pesä on tuhoutunut.

Talviunessa oleva eläin ei reagoi minkäänlaisiin ärsykkeisiin, mutta horrostava eläin, kuten siili, voi reagoi erilaisiin ärsykkeisiin. Jos tuo häiriö on voimakasta, siili voi jopa herätä horroksestaan. Mutta tuo herääminen on siilille voimakas rasitus, eikä horrostavaa siiliä tule missään nimessä häiritä!

Tiesitkö, siili herää horroksesta säännöllisesti noin 1–2 viikon välein virtsatakseen. Myös talvihorroksen aikana menehtyy normaalinakin talvena noin puolet nuorista siileistämme ja aikuisistakin suuri osa. Kovina talvina siilejä kuolee vielä tätäkin enemmän.

UHAT 

Harvat petoeläimet ovat siilille uhka, joskin mäyrä, kettu ja isot petolinnut voivat koitua siilin kohtaloksi. Siilin suurin uhka onkin liikenteemme, usein saakin nähdä auton alle jääneitä siiliä. Siilit ovat alttiita myös erilaisille myrkytyksille, sillä ne voivat maistella erilaisia asutuksen läheltä löytämiään myrkyllisiä aineita tai syövät etanoita ja muita hyönteisiä, joita on myrkytetty.  

SIILI VAAHDOTTAA 

Tiesitkö mitä on siilien vaahdottaminen?

"Siilillä on erikoinen käyttäytymistapa, jota kutsutaan syljetykseksi tai vaahdottamiseksi. Silloin ne kehittävät suussaan vaahtomaista sylkeä, jota ne voitelevat selkään ja kylkeen, mitä varten siilit saattavat joutua vääntäytymään huomattavan vaikeisiin asentoihin. Toiminta liittyy vomeronasaaliseen elimeen, mutta sen tarkkaa syytä ei tiedetä. Sen voi kuitenkin laukaista erilaiset tuoksut." https://www.inaturalist.org/taxa/43042-Erinaceus-europaeus

Ihmisen tekemä siilinpesä. Pixabay

MITEN HOIDAT SIILIÄ 

Kaikki siilit ovat siis yöeläimiä ja silloin aktiivisimmillaan, joten keskellä päivää liikkuvalla siilillä ei yleensä ole kaikki kunnossa. Tällainen siili voi olla emostaan erilleen joutunut poikanen, sairas tai vahingoittunut. Jos tapaat siilin liikkeellä keskellä päivää, kannattaakin kysyä neuvoa luonnonvaraisiin eläimiin perehtyneeltä taholta. Siili, joka makaa tai kyyhöttää pitkiä aikoja avoimella paikalla tarvitsee aina apua. 

Sillä, terve siili etsii aina lepäämiseen suojaisan paikan. Terve siili myös reagoi ihmisen lähestymiseen pakenemalla tai puolustautumalla. Huom.; siilillä ei ole kaikki kunnossa, jos se ei reagoi ihmisen lähestymiseen. 

SIILIN ENSIAPU 

Voit ottaa heikkokuntoisen siilin hätäensiapuna sisätiloihin lämpimään. Tarjoa sille laakeasta kupista vettä. huom. vain vettä, sillä maito ei sovi siilille. Tuohon veteen voidaan sekoittaa hieman hunajaa. Jos sinulta ei löydy hunajaa voit lisätä 1 tl sokeria desilitraan vettä ja hyppysellinen suolaa.

Siili kyllä juo itse kupista, mutta oikein heikkokuntoista siiliä tarvitsee syöttää ruiskulla hyvin pieninä annoksina suoraan suuhun. Tarkista siili myös ulkoloisilta ja nouki ne pinseteillä pois. Näiden toimenpiteiden jälkeen siili viedään asiantuntevaan jatkohoitopaikkaan.